B2B-matkaportaali aliagenteille julkisen sivustosi rinnalle

Yleensä se alkaa WhatsAppissa. Tamperelainen aliagentti lähettää kuvakaappauksen Helsinki–Dubai-hinnasta ja kysyy, pystytkö parempaan. Tarkistat, annat hinnan, agentti vahvistaa, joku tiimistäsi kirjoittaa lipun, ja maksu ilmestyy tilille kolme päivää myöhemmin — ehkä. Kerro se kahdellakymmenellä agentilla ja kiireisellä viikolla, niin liiketoiminta, jota oikeasti pyörität, on chat-jono, jonka takana on lipunkirjoituspiste. B2B-matkaportaali aliagenteille on tie ulos tuosta jonosta — mutta vain, jos se toimii samalla tarjonnalla kuin julkinen sivustosi eikä koskaan anna näiden kahden nähdä toistensa hintaa.

Tuo viimeinen ehto on koko tämä artikkeli. Agenttien laittaminen kirjautumisen taakse on helppoa. Se, ettei matkustaja löydä hintaasi ”net plus pieni kate”, eikä agentti löydä julkista hintaa, joka on alempi kuin se, jonka häneltä veloitat — siinä ovat varsinaiset suunnittelupäätökset.

Miksi kirjautuminen on tärkeämpi kuin logo

Moni matkatoimisto pitää kirjautumisnäkymää kohteliaisuutena: agentit saavat tilin, jotta heidän varauksensa pysyvät yhdessä. Todellinen syy on sopimuksellinen.

Suuri osa tukkuhotellisisällöstä ja monet neuvotellut lentohinnat myydään sinulle sillä ymmärryksellä, että hinta menee alan toimijoille eikä avoimeen verkkoon. Jotkin sopimukset sanovat sen suoraan; toiset valvovat sitä hiljaa seuraamalla, mitkä hinnat ilmestyvät julkisiin metahakuihin, ja katkaisemalla tilin, josta ne vuotivat. Jos agenttihintasi tavoittaa kuka tahansa, joka kirjoittaa URL-osoitteen, olet vaarantanut toimittajasuhteen aliagentin takia, joka varaa viisi lippua kuukaudessa.

Tällä alustalla storefront voidaan asettaa vaatimaan kirjautumista ennen kuin yhtään hakua ajetaan, ja se voi rekisteröidä yritysasiakkaat — toimistot — erillään yksittäisistä matkustajista, valinnaisella manuaalisella tarkistuksella ennen kuin toimiston tili aktivoituu. Tuo tarkistus kannattaa kytkeä päälle. Se on hetki, jolloin varmistat, että rekisteröitymisen takana on oikea matkatoimisto eikä kilpailija tai hintoja haraava taho, joka täytti lomakkeen.

Yksi tarjonta, kaksi yleisöä: mikä oikeasti eroaa

Tarjonta on sama. Kaikki sen ympärillä ei ole. Tämä on osa, joka kannattaa tulostaa ennen kuin määrität mitään, koska jokainen rivi on päätös, jonka joku tiimistäsi muuten tekee vahingossa.

Toisesta rivistä järkevät ihmiset ovat eri mieltä. Jotkin toimistot näyttävät agenteille net-hinnan ja antavat heidän lisätä oman katteensa; toiset näyttävät yhden agenttihinnan ja pitävät net-hinnan omana tietonaan. Jälkimmäinen on turvallisempi, kun agenttisi myyvät myös toisilleen, koska kerran vuotanut net-hinta on hinta, jonka jokainen kaupungin agentti tietää perjantaihin mennessä.

Kate agenttikohtaisesti ilman agenttikohtaista taulukkoa

Taulukkoversio agenttikohtaisesta hinnoittelusta on tuttu: välilehti per agentti, sarake per lentoyhtiö ja kollega, joka muistaa, mitkä ovat vanhentuneita. Se toimii siihen asti, kun kollega lähtee lomalle.

Tässä katesäännöt liitetään toimistokategorioihin eikä yksittäisiin ihmisiin. Jokainen matkatoimisto on toimisto; julkiset asiakkaasi ovat omassa toimistossaan; kategoria ryhmittelee toimistot, jotka hinnoitellaan samoin. Säännön voi rajata lentoyhtiön, reitin, maan, matkatyypin sekä varaus- tai matkustuspäivien mukaan, ja se voi olla prosentti tai kiinteä summa, ja sen vieressä ovat kentät provisiolle ja alennukselle. Käytännössä rakennat siis tasoja — kategorian suurille agenteille, yhden uusille, yhden sille agentille, jolle annoit erikoishinnan yhdellä lentoyhtiöllä — ja siirrät toimistoa niiden välillä sen sijaan, että kirjoittaisit sen hinnat uudelleen.

Yksittäinen agentti, joka oikeasti tarvitsee oman hinnoittelunsa, saa oman kategoriansa. Sen pitää olla poikkeus. Kaksikymmentä kategoriaa kahdellekymmenelle agentille on taas se taulukko, vain vaikeammin luettava.

Myös julkisella toimistolla on omat sääntönsä, ja juuri se pitää puolet erillään: nimetön kävijä hinnoitellaan julkisena toimistona, kirjautunut agentti oman toimistonsa kategorian mukaan. Tarkista molemmat hinnat samalle lennolle samana päivänä ennen kuin kutsut ketään. Jos agenttihinta on joskus kuluttajahintaa korkeampi, kuulet siitä — agentilta, WhatsAppissa, kuvakaappauksen kera.

Luottorajat ja tilitys

Luotto on se kohta, jossa aliagenttitoiminta tekee tai häviää rahansa, ja se on se yksi asia, jonka ei pitäisi koskaan asua taulukossa.

Jokaisella toimistolla on luottoraja. Kun joku sen käyttäjistä kirjoittaa lipun tai hotellivoucherin, alusta varaa summan käytettävissä olevasta luotosta ennen kuin pyytää toimittajaa kirjoittamaan, ja kieltäytyy kirjoittamisesta, jos jäljellä ei ole tarpeeksi. Varaus on atominen, mikä merkitsee enemmän kuin kuulostaa: kaksi saman toimiston työntekijää, jotka kirjoittavat samalla minuutilla, eivät voi molemmat mahtua rajan alle, joka riitti vain toiselle. Varaus vapautetaan, onnistuipa kirjoitus tai ei, joten toimittajan aikakatkaisu ei jätä agentin luottoa jäihin.

Tilitys hoidetaan laskuilla. Lasku on kuukausittainen tilannekuva toimistoa ja valuuttaa kohden — hinnat, verot ja lisät, miinus provisio, plus sakot, miinus hyvitykset — ja kun se on luotu, se lukitaan, jotta myöhästynyt hyvitys ei hiljaa kirjoita uudelleen asiakirjaa, jota vasten agentti on jo maksanut. Eräpäivän ohittanut lasku näkyy erääntyneenä; merkitset sen maksetuksi, kun rahat tulevat.

Mikään tästä ei poista kaupallista harkintaa. Sinä päätät edelleen, kuka saa rajan ja kuinka suuren. Se poistaa sen tappiolajin, jossa raja oli olemassa paperilla eikä kukaan tarkistanut sitä torstaina kello kaksi iltapäivällä.

Mitä virhe maksaa

Kolme epäonnistumista, siinä järjestyksessä kuin toimistot yleensä kohtaavat ne.

• Vuotanut net-hinta. Agenttihinnat saatavilla ilman kirjautumista, tai julkinen sääntö, joka alittaa agenttitason. Ensimmäinen maksaa sinulle toimittajasopimuksen; toinen maksaa agentin, joka lopettaa varaamisen eikä kerro miksi.
• Rajansa ylittänyt agentti. Raja, jota ei valvottu lipunkirjoituksessa. Liput ovat todellisia, lentoyhtiö haluaa rahansa, ja perintäsi on puhelu yritykseen, joka ei ehkä enää vastaa.
• Lähtenyt agentti, jolla on yhä tunnukset. Käsitellään alla, koska juuri sen ihmiset unohtavat.

Jokainen niistä on halvempi estää asetuksissa kuin korjata perinnässä.

Kun aliagentti lähtee

Agentit lähtevät. He siirtyvät kilpailijalle, lopettavat, osakas lähtee ja vie asiakaslistan mukanaan. Kysymys on, miltä heidän pääsynsä näyttää seuraavana aamuna.

Toimiston poistaminen käytöstä on tällä alustalla kytkin, ei poisto. Se estää uudet kirjautumiset jokaiselta toimiston käyttäjältä ja katkaisee jo avoinna olevat istunnot heti — ei vasta kun jokin token sattuu vanhenemaan. Heidän varauksensa säilyvät, heidän laskunsa säilyvät, ja mitä he ovat velkaa, se on yhä velkaa. Jos kyse oli väärinkäsityksestä, käännät kytkimen takaisin eikä mitään menetetty.

Tee se sinä päivänä, kun kuulet asiasta, älä sinä päivänä, kun paperit saapuvat. Agentti, joka on päättänyt lähteä ja jolla on yhä voimassa oleva luottolinja, on järjestelmäsi kallein käyttäjä. Eivätkä hänen matkustajansa ole sinun soitettaviasi. Se oli sopimus, kun hän rekisteröityi, ja maine, jonka säilytät pitämällä siitä kiinni, on arvokkaampi kuin se kourallinen varauksia, jonka ehkä voittaisit rikkomalla sen.

Mistä aloittaa

Useimmat toimistot rakentavat ensin julkisen sivuston ja liittävät agentit myöhemmin. Toisin päin on helpompaa: päätä tasot, aseta luottosäännöt ja avaa sitten julkinen storefront tietäen, minä toimistona se hinnoittelee. Jos vielä punnitset, kannattaako oma järjestelmä ylipäätään, vaihtoehdot on käyty läpi artikkelissa white label vai oma varausjärjestelmä; jos agenttisi ovat useassa maassa, lue missä kate vuotaa monivaluuttaisella sivustolla ennen kuin asetat yhtäkään hintaa.

Ja jos rakennat oikeastaan verkostoa — toimistoja, jotka ostavat sisältösi omilla brändeillään eivätkä vain varaa sinun kauttasi — kyse on consolidator-tilistä eikä storefrontin asetuksesta. Katso, mitä consolidator-tili kattaa, mukaan lukien white-label-sivustojen myynti toimistoille, joita jo palvelet.